Runoja, tarinoita, valokuvia, luonto, elämä, luontovalokuvat, taidekuvat,ihminen, ihmissuhteet, rakkaus, ilo, positiivinen elämänasenne
sunnuntai 9. joulukuuta 2012
Sininen hetki
Sininen hetki
Puiden oksat heijaavat edestakaisin tuulessa,
kylmä viima puhaltaa pohjoisesta.
Lunta paiskoo pitkin järven selkää,
ulkona oleva joulukuusi kynttilöineen hätinä pysyy pystyssä.
Tarkenooko sitä lähteä ulos tälläisellä kelillä?
Tuhat ja yksi tekosyytä jäädä sisälle ja laittaa takkaan valkia.
Koko markki on valkoisena, lakeutta katsellessa ei erota, missä horisontti on.
Hiljaisena kylänraitti, ei ketään liikkeellä.
On niin hiljaista, ainoastaan tuuli viheltää talon nurkissa.
Männyn oksat tukevoituvat, kun lumihiutaleet tarrautuvat niihin.
Pieni lumihiutale leijailee holtittomasti,
viimeisillä voimillaan se saa kiapsautettua itsensä tukevalle oksalle turvaan.
Talon isäntä on sytyttänyt kynttilät lyhtyihin,
valo luo kodikkaan ja lämpimän tunnelman.
Taivas muuttuu pikkuhiljaa sinertäväksi lumimyrskyn kourissa.
on parempi jäädä kotiin ja sytyttää takkaan valkia ja kääriytyä viltin alle.
torstai 6. joulukuuta 2012
Lumienkeli
Lumienkeli
Niin hiljaa, niin hiljaa leijailee enkeli lakeudella,
tuuli pöllyttää villisti lunta pitkin sänkipeltoa.
Enkeli laskeuttuu hetkeksi ladon katolle ja katselee kauas,
kynttilänvalo loistaa pienen punaisen talon ikkunasta.
Pieni enkeli kietoo siipensä tiukasti ympärilleen miettien,
kuka on sytyttänyt kynttilän palamaan.
Enkeli liihoittelee ladon kattoa pitkin alas.
Tuuli vihmoo lunta enkelin päälle,
lumi tarttuu siipiin, on pakko pöyhistellä siipiä villisti.
Ilta-aurinko kajottaa punaisena taivaalla,
enkeli liihottaa pitkin kimmeltävän valkoista peltoa pitkin.
Punaisen talon luona enkeli pysähtyy ja kurkistaa ikkunasta,
keinutuolissa keinuttelee mummo kutoen sinivalkoista villasukkaa.
Takassa palaa valakia iloisesti roihuten, puuhellan päällä kahvipannu poristen.
paappa istuskelee pöydän ääressä lukien sanomalehteä,
lämmin tunnelma on punaisessa tuvassa.
Enkelin silmät loistavat, hän ristii kätensä ja siunaa mumman ja paapan.
On aika jatkaa matkaa, ilta alkaa pimentyä.
kuu möllöttää taivaalla antaen valoa lakeuksien pelloille.
Niin hiljaa, niin hiljaa leijailee enkeli lakeudella,
tuuli pöllyttää villisti lunta pitkin sänkipeltoa.
Enkeli laskeuttuu hetkeksi ladon katolle ja katselee kauas,
kynttilänvalo loistaa pienen punaisen talon ikkunasta.
Pieni enkeli kietoo siipensä tiukasti ympärilleen miettien,
kuka on sytyttänyt kynttilän palamaan.
Enkeli liihoittelee ladon kattoa pitkin alas.
Tuuli vihmoo lunta enkelin päälle,
lumi tarttuu siipiin, on pakko pöyhistellä siipiä villisti.
Ilta-aurinko kajottaa punaisena taivaalla,
enkeli liihottaa pitkin kimmeltävän valkoista peltoa pitkin.
Punaisen talon luona enkeli pysähtyy ja kurkistaa ikkunasta,
keinutuolissa keinuttelee mummo kutoen sinivalkoista villasukkaa.
Takassa palaa valakia iloisesti roihuten, puuhellan päällä kahvipannu poristen.
paappa istuskelee pöydän ääressä lukien sanomalehteä,
lämmin tunnelma on punaisessa tuvassa.
Enkelin silmät loistavat, hän ristii kätensä ja siunaa mumman ja paapan.
On aika jatkaa matkaa, ilta alkaa pimentyä.
kuu möllöttää taivaalla antaen valoa lakeuksien pelloille.
tiistai 4. joulukuuta 2012
Meidän sininen tango
Meidän sininen tango
Sinisin hymyilevin
silmin katsot minuun ja pyydät tangoon,
otat hellästi käteni käteesi
ja vedät minut rintaasi vasten.
Vartalomme sulautuu
yhteen, kuin voi vastapaistettuun leipään.
sulavin askelin viet minut tanssiin tangon.
Laitan silmät kiinni ja anna sinun viedä,
tunnen olevani turvassa sylissäsi.
Vartalot yhdessä
liitelemme pitkin tanssilattiaa,
päässäni soi itämaista rakkautta.
Ihana tunne valtaa minut päästä varpaisiin,
onko tämä unta, oletko se prinssi, joka tuli minut
noutamaan,
Antaudun tangoon ja tähän ihanaan hetkeen.
Tanssiparit vilahtavat ohitsemme, orkesteri soittaa meidän
tangoa.
Musiikki loppuu, seisomme hetken hiljaa käsi kädessä.
Katsot sinisillä silmilläsi, hymyillen kiität kauniisti ja
pyydät uuteen tangoon.
Vie, vie prinssini minut uudelleen tanssiin tangon.
Syksyinen hetki
Syksyinen hetki
märkä lehti kimmeltää kuin peili.
Syksyn värikkäät lehdet putoilevat maahan,
on tullut aika luovuttaa ja ottaa talvi vastaan.
Ilma on kylmän kostea,kaikki odottavat jotakin.
Syksy ei halua antaa periksi,
auringonsäde lämmittää vielä poskia.
Tummat pilvet vyöryvät sinsiselle taivaalle,
kylmä tuuli puhaltaa ja enteilee myrskyä.
Linnut lentelevät pelokkaina,
kuin etsien suojaa joltakin.
Talvi ottaa sijaa, syksy saa väistyä.
Ensilumihiutaleet putoilevat märkään maahan,
puiden lehdet jäävät hennon lumivaipan alle.
On aika syksyn luovuttaa ja antaa sijaa talvelle.
Että voi saada jotakin uutta,
pitää jostakin vanhasta luopua.
Jokainen päivä on ainutlaatuinen,
toista samanlaista päivää ei tule, vaikka kuinka toivoisi.
Ota tästä hetkestä kiinni, et saa sitä uudelleen.
Se on kuin lumihiutale, joka sulaa lämpimään käteen.
Tunnisteet:
luonto,
Pyhätunturi,
runo,
syksy,
valokuva
Tuuli tuivertaa

Tuuli tuivertaa
Tuuli paiskoo lumet puiden oksilta.
Kuusien oksat heijaavat edestakaisin pitäen kiinni viimeisillä voimillaan lumipeitteestä.
Tuuli tarttuu katolla olevaan lumikinokseen ja pemottaa lunta pitkin pihaa.
Mikä on saanut tuulen noin pahalle päälle?
Aurinko ei ole lämmittänyt sitä tarpeeksi?
Tuulen on pakko välillä riehua, että se jaksaa tuoda etelästä lämmintä ilmaa
ja aurinkoisen kevään Pohjolaan.
Kuusien oksat heijaavat edestakaisin pitäen kiinni viimeisillä voimillaan lumipeitteestä.
Tuuli tarttuu katolla olevaan lumikinokseen ja pemottaa lunta pitkin pihaa.
Mikä on saanut tuulen noin pahalle päälle?
Aurinko ei ole lämmittänyt sitä tarpeeksi?
Tuulen on pakko välillä riehua, että se jaksaa tuoda etelästä lämmintä ilmaa
ja aurinkoisen kevään Pohjolaan.
Talvi tulee
Talvi tulee
Lakeus on peittynyt valkeaan, puhtaaseen lumivaippaan.
Muutama omena on jäänyt könnäämään omenapuun oksille.
Syksyn puutarhatyöt on jääneet kesken.
Luumupuu teki toiset lehdet kesän kirvahyökkäyksen jälkeen,
nyt se rassukka värjöttelöö vihreine lehtineen.
Talvesta selviytyminen ja uusi kevät pelottaa.
Pelargonian lehdet ovat muuttaneet väriään, punainen kukka vielä kukoistaa.
Koivunoksat ovat saaneet kevyen harsomaisen lumivaipan.
Kuu möllöttää suurena pimeällä pohjoistaivalla.
On aika laittaa takkaan valkia ja kääriytyä peiton alle.
Syksy on antanut periksi ja jälleen kerran talvi yllätti.
Kumpa jaksaisit luonto sinnitellä taas läpi talven pakkasten.
Ei mene kauaa ,kun taas auringon säteet alkavat lämmittää mukavasti,
ensimmäiset perhoset lentelevät tokkuraisina ja luonto heräilee.
Muutama omena on jäänyt könnäämään omenapuun oksille.
Syksyn puutarhatyöt on jääneet kesken.
Luumupuu teki toiset lehdet kesän kirvahyökkäyksen jälkeen,
nyt se rassukka värjöttelöö vihreine lehtineen.
Talvesta selviytyminen ja uusi kevät pelottaa.
Pelargonian lehdet ovat muuttaneet väriään, punainen kukka vielä kukoistaa.
Koivunoksat ovat saaneet kevyen harsomaisen lumivaipan.
Kuu möllöttää suurena pimeällä pohjoistaivalla.
On aika laittaa takkaan valkia ja kääriytyä peiton alle.
Syksy on antanut periksi ja jälleen kerran talvi yllätti.
Kumpa jaksaisit luonto sinnitellä taas läpi talven pakkasten.
Ei mene kauaa ,kun taas auringon säteet alkavat lämmittää mukavasti,
ensimmäiset perhoset lentelevät tokkuraisina ja luonto heräilee.
Syksy tulee
Syksy
tulee
Päivä on
ollut lämmin ja syksyä enteilevä,
kesä ei
meinaa antaa periksi.
Aurinko
lämmittää ja koko luonto kylpee valossa,
kaikki
haluavat saada lämpimistä päivistä kaiken irti.
Koivunlehdet
ovat jo muuttaneet väriään, joku ruskehtava joku keltainen,
maaruska
punertavan iloisena pilkistää kuin tehden tinkiä koivulle.
Puolukan
varvut notkuvat punaisine marjoineen.
Syksyn sato
odottaa poimiaansa.
Sorsaemo
johdattaa poikuettaan yli tien,
kaikki
tallustavat nätisti jonossa, oppi on mennyt perille.
Koulut ovat
alkaneet ja kesälomat takana.
Lapset
leikkivät iloisina kavereiden kanssa.
Syksy valtaa
sijaa joka päivä,
auringon
valo ei jaksa taistella, pimeä valtaa tilaa.
Ihmiset
haravoivat ja odottavat talven tuloa.
Ei, ei
vielä, aurinko, älä hellitä.
Syksy on
surullista aikaa, kauniit kesän kukat kuolevat,
aurinko ei
jaksa paistaa enää iltaisin.
Ihmiset
hautautuvat koteihinsa, väsymys hiipii illan pimetessä.
On aika
laittaa villasukat jalkaan ja takkaan tuli.
Syksy,
syksy, sinä tulet joka vuosi ja aina yllättäen,
olet
paikkasi ansainnut.
Ilman sinua,
en jaksaisi odottaa joulua ja niin ihanaa kevättä ja kesää.
Sinä autat
sopeutumaan muutoksiin.
Ihminen,
joka osaa olla hetkessä, joka annetaan, elää.
Ilma
viilenee, sumuharso hiipii lakeuksien alaville pelloille.
Raikas tuuli
heiluttaa viimeisetkin lehdet puista.
Syksy
tuoksuu omenilta ja vastapuidulta viljalta.
Ota syksy
minut syliisi lämpimään ja anna minun nauttia sinusta.
Laitan
villasukat jalkaan ja käperryn huovan alle."
Ihanainen ruusuni
Ihanainen ruusuni
Auringonsäde koskettaa valkoista ruusunlehden pintaa,
se hohtaa kuin ensilumi.
Kesän värikkäät kukat loistavat auringossa.
Niiden tuoksu on huumaavan ihana,
on pakko laittaa silmät kiinni ja nuuskia.
Ilma on lämmin ja kostea, sääsket inisevät,
pääskyset lentelevät villisti, taivas on tummansininen.
Onkohan ukkosta ilmassa?
Ilta-aurinko paistaa oranssinpunaisena länsitaivaalla.
Linnut lentelevät pelokkaina kuin etsien suojaa.
Vesisade alkaa ja tuuli pikkuhiljaa voimistuu.
Puiden lehdet värähtelevät pisaroiden osuessa niiden vaaleanvihreille pinnoille.
On aika kesäyöhön sukeltaa.
Usva leviää lakeuden pelloille. Lintujen laulu hiljenee hetkeksi.
Että voi kokea kauniin hetken, on pakko pysähtyä ja olla vain hiljaa.
Tämä hetki ei toistu.
Jos kadotat aistit ja herkkyyden, kadotat elämästä nauttimisen.
Mitä elämä on, jos sitä ei uskalla elää?
Samanlaista hetkeä ei tule enää, vaikka kuinka toivoisi.
Nauti tästä hetkestä, se ei tule uudelleen.
Kesä ja sen luonnon kauneus, talleta kuva mieleesi.
"Kirsille ja äidille toivon ja rohkaisun sanoja 21.06.2011 Katariina"
se hohtaa kuin ensilumi.
Kesän värikkäät kukat loistavat auringossa.
Niiden tuoksu on huumaavan ihana,
on pakko laittaa silmät kiinni ja nuuskia.
Ilma on lämmin ja kostea, sääsket inisevät,
pääskyset lentelevät villisti, taivas on tummansininen.
Onkohan ukkosta ilmassa?
Ilta-aurinko paistaa oranssinpunaisena länsitaivaalla.
Linnut lentelevät pelokkaina kuin etsien suojaa.
Vesisade alkaa ja tuuli pikkuhiljaa voimistuu.
Puiden lehdet värähtelevät pisaroiden osuessa niiden vaaleanvihreille pinnoille.
On aika kesäyöhön sukeltaa.
Usva leviää lakeuden pelloille. Lintujen laulu hiljenee hetkeksi.
Että voi kokea kauniin hetken, on pakko pysähtyä ja olla vain hiljaa.
Tämä hetki ei toistu.
Jos kadotat aistit ja herkkyyden, kadotat elämästä nauttimisen.
Mitä elämä on, jos sitä ei uskalla elää?
Samanlaista hetkeä ei tule enää, vaikka kuinka toivoisi.
Nauti tästä hetkestä, se ei tule uudelleen.
Kesä ja sen luonnon kauneus, talleta kuva mieleesi.
"Kirsille ja äidille toivon ja rohkaisun sanoja 21.06.2011 Katariina"
Tilaa:
Kommentit (Atom)